PÖTTINGER 150-vuotisjuhlavuosi

1871-1959

Mahtava, mutta pieni: Itävallassa sijaitseva Grieskirchen oli hieman yli 2 300 asukkaan pikkukaupunki silloin, kun PÖTTINGER perustettiin. Tämän maatalouskoneita valmistavan yrityksen 150-vuotinen historia alkoi, kun Franz Pöttinger rakensi ensimmäisen heinäsilppurinsa vuonna 1871. Mielenkiintoista sinänsä, yritys oli alkujaan lukkosepän paja, jota sen monitaitoinen perustaja pyöritti. Franz Pöttinger tunnettiin myös taitavana kelloseppänä. Yksi hänen monista töistään oli Grieskirchenin kirkontornin kello, joka oli käytössä yli 100 vuotta. Vuonna 2015 yhtiön harjoittelijat käyttivät tuhansia työtunteja kirkontornin kellon ja sen vääntömekanismin entisöintiin. Se on nyt esillä entisessä loistossaan Pöttingerin Grieskirchenin pääkonttorin henkilöstöravintolassa.  

Grieskirchen yrityksen perustamisen aikaan

Yrityksen kiireiselle perustajalle myönnettiin ensimmäinen patentti vuonna 1875 nurmisilppurista, joka säästi huikean määrän viljelijöiden työaikaa. Franz Pöttinger käytti aikaa ja vaivaa myös muiden projektiensa kehittelyyn: Hän rakensi vesilaitoksia ja asetyleenikaasujärjestelmän katuvalaistusta varten. Sen ansiosta Grieskirchen pystyi siirtymään petrolilampuista kaasulamppuihin.  

Yrityksenä PÖTTINGER alkoi kehittyä vauhdikkaammin sen jälkeen, kun Franz siirsi sen poikansa Alois Pöttingerin johdettavaksi vuonna 1909. Tuossa vaiheessa yrityksessä oli jo kahdeksasta kymmeneen työntekijää. Vuodesta 1909 lähtien yrityksen ensimmäisessä vaakunassa esiintyivät viljantähkät ja nimikirjaimet A ja P Alois Pöttingerin mukaan. Metallintyöstö alkoi kehittyä teolliseksi yrittämiseksi, ja massatuotantona valmistettiin hedelmämyllyjä, hedelmäpuristimia, mallas- ja jauhomyllyjä, vannesahoja, hiomakoneita sekä säilörehu- ja nurmisilppureita.  

Nurmisilppurin jäljissä

Vuonna 1920 Alois Pöttinger meni naimisiin ja pian syntyivät pojat Alois, Friedrich (joka kuoli kahden kuukauden ikäisenä), Hans ja Heinz. Tähän aikaan yritys rakensi oman hydroelektrisen sähkölaitoksensa, joka teki metallipajasta omavaraisen energian suhteen.  

Uusien trendien luojana Pöttinger oli muun muassa Ylä-Itävallan kolmannen liikennekäyttöön rekisteröidyn auton ylpeä omistaja. PÖTTINGER-tehtaissa itse valmistettujen tuotteiden lisäksi hän kehitteli muita keksintöjä, kuten "sähköisiä 6 - 15 hevosvoimaisia moottoriajoneuvoja puintitarkoituksiin, moottorilla tai ilman" sekä PÖTTINGER-hedelmämyllyjä. Hän myös asensi vesiputket Grieskirchenin vesilaitokselle. Vesilaitos on edelleen yksi PÖTTINGER Groupin yrityksistä Grieskirchenin keskustassa.  

Alois Pöttingerin liikkeen näyteikkuna

Vuonna 1938 Aloisin poika Heinz Pöttinger tuli mukaan isänsä yritykseen "Ensimmäisen Grieskirchenin Mekaanisen Insinööritaidon Instituutin" mekaanikkoharjoittelijaksi. Hänen veljensä Alois ja Hans olivat jo osa henkilökuntaa ja työskentelivät asentajana ja sähkölaitemyyjänä. Vuonna 1939, isä Alois Pöttinger osti rautavalimon erään konetehtaan konkurssipesästä ja rekisteröi yrityksensä ensimmäistä kertaa nimellä "Alois Pöttingerin Konetehdas ja Rautavalimo Grieskirchen". Sodan jälkeisinä vuosina yritys jatkoi tuotantoaan periksiantamattomaan henkeen, vaikka työvoiman saatavuus oli heikentynyt merkittävästi ja koneet olivat vaurioituneet osittain käyttökelvottomiksi. Aikanaan yrityksen työvoimatilannekin koheni, osa työntekijöistä oli sotapakolaisia tai sodassa osittain invalidisoituneita. Useat työntekijät olivat myös osa-aikaisia viljelijöitä. Vuonna 1946 yritys uudenaikaisti ja laajensi valimoa, joka oli tukahtua tilauksiin. PÖTTINGER aloitti täysin automaattisten hydraulipuristimien valmistuksen. Vuonna 1947 yrityksen omistajat rakennuttivat työpajan yläkertaan ensimmäiset työntekijöiden sosiaalitilat. He rakennuttivat myös uuden karhotintehtaan, jossa tuotanto käynnistyi vuonna 1949. Uusien sorvien ja koneistuslaitteiden hankinnan jälkeen aloitettiin noukinvaunujen valmistus vuonna 1951. Työpajojen asennuslinjoilla töitä tehtiin täydellä höyryllä.  

Kone, joka tekee puhdasta jälkeä

1950-luvulla tuotannon painopiste siirtyi maatalouskoneisiin, kuten heinänkorjuukoneisiin, perunannostokoneisiin ja uusiin pensashakkureihin. Viimeksimainituilla metsänomistajat pystyivät käsittelemään vähäarvoista puuta tehokkaasti. Pensashakkurit myytiin baijerilaisen maatalouskonevälittäjän BayWan kautta - tuolloin Etelä-Saksassa alkanut yritysyhteistyö on jatkunut näihin päiviin saakka. 1950-luvulla yritys markkinoi itseään ensimmäisen kerran tuleville harjoittelijoille: Grieskirchenissä asuvat toisen asteen koululaiset kutsuttiin säännöllisesti tehdaskierroksille.  

Pensashakkuri edistää metsänhoitoa

Kun Alois Pöttinger vanhempi kuoli vuonna 1958, yrityksen johtoon siirtyivät nuorempi Alois, Hans ja Heinz Pöttinger. Johtajakolmikko hyötyi suuresti erilaisista taustoistaan myynnissä, taloudenhallinnassa ja insinööritaidoissa. Innovaatioiden sarja jatkui saumattomasti uuden "heinälle, oljelle, juurikkaan lehdille ja vastaaville" tarkoitetun noukinvaunun kehittelyllä. Talousjohtaja Hans Pöttinger otti nimiinsä ennätyksen, kun yrityksen liikevaihto saavutti 19 miljoonan šhillingin rajan (vastaa noin 1,4 miljoonaa euroa), mistä seitsemän prosenttia tuli viennistä. Tämä takasi sen, että PÖTTINGER pystyi kohtaamaan 1960-luvun haasteet luottavaisena. Nurmentuotanto oli ja on edelleen PÖTTINGER:in liiketoiminnan kirkkainta ydintä. 

Noukinvaunujen tuotanto 1960-luvulla

Pöttingerin suvun neljäs sukupolvi oli jo tuloillaan: Heinz meni naimisiin vuonna 1956 ja pojat Heinz ja Klaus syntyivät pian tämän jälkeen, ja heidän jälkeensä tyttäret Ulrike ja Karin. 

1960-1991

Päätehdas kaupungin keskustassa kävi lopulta liian pieneksi. Vuonna 1960 aloitettiin uuden tehtaan rakennustyöt Grieskirchenin keskustan laitamille. Sieltä käsin yritys on kehittynyt nykyiseen kokoluokkaansa. Kuusi kookasta tehdashallia, joihin sijoitettiin kokoonpanolinjastot ja käytettiin uusinta tekniikkaa, valmistuivat juuri yrityksen 100-vuotisjuhliin vuonna 1971.  

Pääkonttori 1970-luvun alussa

Maatalouskoneiden valmistus työllisti noin 300 ihmistä. PÖTTINGER-tehtaalla työskentelevät olivat ylpeitä tuotannon teknisestä tasosta. Tämä positiivinen ilmapiiri auttoi seuraavan menestystuotteen kehittelyssä vuonna 1960 - syntyi legendaarinen ketjuharava - itseään pyörittävä kone erittäin jyrkissä rinteissä työskentelyyn.  

Näitä ketjuharavia voi edelleen nähdä käytössä Itävallan vuoristoalueen pelloilla.

Rehunkorjuuseen tarkoitettu noukinvaunu osoittautui maatalouskoneita valmistavan yrityksen uudeksi myyntimenestykseksi vuonna 1963, ja Pöttingerin noukinvaunut ovat vielä nykyäänkin ykkösenä maailmanlaajuisilla markkinoilla. Ensimmäisenä tuotantovuotena Pöttinger myi noin 1 000 LW 14 -noukinvaunua, jotka nimettiin niiden kokonaistilavuuden mukaan. Seuraavaksi myyntimenestykseksi osoittautui jo aikaisemmin kehitelty kone: MEX-maissisilppurin rumpusilppuri (aikansa standardiratkaisu) korvattiin vauhtipyörällä varustetulla silppurilla. Yrityksen tuotevalikoima kattaa nyt koko "vihreän ketjun" ja nostaa PÖTTINGER:in kartalle koko nurmenkorjuuketjun hallitsevana konevalmistajana. Mutta yritys ei jäänyt makaamaan laakereilleen edes tässä tuoteryhmässä, vaan jatkoi uusien ideoiden kehittelyä. Vuonna 1972 yritys toi markkinoille ensimmäisen lyhyttä silppua tekevän noukinvaunun.  

MEX-maissisilppurilla on merkittävä vaikutus maissisäilörehun korjuun kehittymiseen.

Yritys alkoi panostaa kansainvälisyyteen, ei pelkästään perustamalla palvelukeskuksen Saksan Augsburgiin vuonna 1964, vaan myös tekemällä jälleenmyyjäsopimuksia useisiin maihin ja tuomalla koneita esille suurimpiin maatalousnäyttelyihin. Vuonna 1970 PÖTTINGER työllisti yli 800 työntekijää ja liikevaihto on yli 310 miljoonaa šhillinkiä (vastaa 22,5 miljoonaa euroa), mistä noin kolmannes tulee jo viennistä.  

Ostamalla Bavarian Plough Factory -auratehtaan Saksan Landsberg am Lechistä vuonna 1975 PÖTTINGER ei pelkästään valmistautunut lähialueiden markkinoita varten, vaan halusi lähteä kehittämään seuraavaa isompaa tuoteryhmää: maanmuokkauskoneita. Vaikka auratehtaan tuotanto oli melko vaatimatonta, se oli PÖTTINGER:ille merkittävä ensimmäinen askel kokonaan uuden tuotesegmentin suuntaan. Vuosi 1980 oli epäilemättä vaikea vuosi, jolloin viljelijöiden tulokehitys pysähtyi Itävallassa ja maailmanlaajuisesti, mutta PÖTTINGER jatkoi silti pitkään suunniteltuja modernisaatiohankkeitaan. Tämä itävaltalainen yritys oli maatalouskonemarkkinoiden ensimmäinen siinä, että se käytti myös kansainvälisesti toimivia tuotenimiä: CAT, HIT, TOP ja MEX.  

Landsbergin palvelukeskus 1970-luvulla

Maatalousalalle vaikealla 1980-luvulla suvun neljäs sukupolvi tuli virallisesti mukaan yrityksen toimintaan. Kaudella 1983/1984 Klaus (joka opiskeli mekaanista koneoppia) ja Heinz (sosiaali- ja taloustieteet) Pöttinger saivat ensimmäiseksi tehtäväkseen saada Bavarian Plough Factoryn takaisin jaloilleen. Landsbergin tehtaan tilanne parani sen jälkeen, kun uusien ja tehokkaampien aurojen mallisto tuotiin markkinoille. Vaikka näitä lujia maanmuokkauskoneita valmistettiin Saksan Baijerissa, niitä markkinoitiin PÖTTINGER-koneina. LION-jyrsinmallisto tuotiin markkinoille vuonna 1991. Kun tuotantoon otettiin myös sänkikultivaattorit, alkoi yrityksen maanmuokkauskoneiden valikoima laajentua. Silti perhepiirissä tapahtuneet ikävät menetykset varjostivat yrityksen kehitystä: Alois Pöttinger kuoli sydämenpysähdykseen vuonna 1980. Myös Hans Pöttinger kuoli sydämenpysähdykseen työmatkalla vuonna1990. Kolmesta veljeksestä viimeinen, Heinz Pöttinger vanhempi, pysyi edelleen ruorissa. 

1991 - nykyaika

1991 oli juhlavuosi: Maatalouskoneita valmistava PÖTTINGER vietti 120-vuotisjuhlaansa ja samalla Bavarian Plough Factory Landsbergissa täytti 100 vuotta. Näiden juhlallisuuksien yhteydessä Heinz Pöttinger vanhempi siirsi yrityksen Klaus ja Heinz Pöttingerille, suvun neljännelle yrittäjäpolvelle. Heinzistä tuli talous- ja markkinointiosaston johtaja ja Klaus otti vastuuta teknisestä puolesta teknisenä johtajana.  

Neljäs sukupolvi, Heinz ja Klaus Pöttinger, ottavat haasteen vastaan.

Muutamien ensimmäisten vuosien aikana he kohtasivat valtavia haasteita. Maatalouskoneiden markkinat romahtivat kansainvälisen epävarmuuden takia ja rautavalimon ongelmat olivat vain jäävuoren huippu. Nuorten yrityksen omistajien oli pakko sulkea valimo ja jopa irtisanoa työntekijöitä. Tämä oli tiukka tulikoe kahdelle nuorelle yrittäjälle. Maatalouskoneiden markkinat elpyivät jälleen ja PÖTTINGER-veljesten ottamat rohkeat askeleet alkoivat kantaa hedelmää: Grieskirchenin tehtaan työntekijämäärä alkoi taas nopeasti kasvaa. Jotta Itävallan tehtaan tuotantokapasiteetti pystyttiin pitämään täydellä teholla ympäri vuoden, siirrettiin aurojen ja jyrsinten kokoonpano Landsbergista Grieskircheniin. Baijerin tehdas palautettiin takaisin omien vahvuuksiensa pariin: tuottamaan peruskomponentteja koneisiin.  

Tämän jälkeen SERVO-aurat on valmistettu Grieskirchenissä.

Vuonna 1993 PÖTTINGER uskaltautui paalainmarkkinoille. Aluksi myytiin saksalaisen Welgerin koneita. Neljä vuotta myöhemmin yritys siirtyi italialaisen Gallignanin valmistamiin pyöröpaalaimiin ja käärijöihin. 1990-luvulla yrityksessä alkoi Kaizen-mallin mukaisten kehitysprosessien käyttöönotto. Vuonna 1996 PÖTTINGER sai ISO 9001 -laadunhallintasertifikaatin ja kehitti jo olemassa olevaa henkilöstön parannusehdotusjärjestelmää japanilaisen Kaizen-mallin "Muutos kohti parempaa" mukaan PIP-prosessiksi: PÖTTINGER Improvement Process. Vain vuosi sen lanseerauksen jälkeen pöydällä oli huikeat 1 000 työntekijöiden tekemää parannusehdotusta. 

Investoimalla 100 miljoonaa šhillinkiä (vastaa noin 7,3 miljoonaa euroa) uuden maalauskeskuksen rakentamiseen PÖTTINGER pystyi siirtymään maatalouskoneiden maalauksessa samalle laatutasolle, mitä käytetään autojen maalauksessa. Hieman ennen vuosituhannen vaihdetta PÖTTINGER panosti todella kansainvälistymiseen. Ensimmäinen tytäryhtiö perustettiin Alsaceen, Ranskaan. Vuoteen 2021 mennessä on perustettu 14 muuta kansainvälistä myyntikonttoria. Samoihin aikoihin ryhdyttiin alustamaan täysin uutta tuoteryhmää: yritys hankki itselleen 25 prosentin osuuden Raben kylvökonetehtaasta. Vuonna 2001 koitti hetki, jolloin PÖTTINGER hankki tehtaan kokonaan omiin nimiinsä ja laajensi sitä Euroopan nykyaikaisimmaksi kylvökoneita valmistavaksi tehtaaksi. Muutoksiin sisältyivät tehtaan toimintojen uudelleensijoittelu, laserleikkuu- ja jauhemaalauslinjastot, uusi kokoonpanohalli ja uusien valmistustekniikoiden käyttöönotto. 

PÖTTINGER-toimipiste Ranskassa

2000-luvun alkua leimasi uusi kasvun vaihe. Vuonna 2006 tehtiin päätös laajentaa Vodnanyn tehdas maanmuokkauksen kehitys- ja kilpailukykykeskukseksi. Tässä Tsekin tasavallassa sijaitsevassa Vodnanyn pikkukaupungissa oli jo valmistettu hitsattavia maanmuokkauskoneiden osia vuodesta 1995 lähtien. Useissa vaiheissa edennyt rakentaminen ja suuret investoinnit katodiupotus- ja jauhemaalauslinjastoon sekä valmistus- ja logistiikkahalleihin varmistivat, että uusi tehdas on yksi itävaltalaisen yrityksen lujista tukijaloista. Vaikka ulkomaisiin kohteisiin tehtiinkin useiden miljoonien eurojen investointeja, yritys on silti säilyttänyt juurensa pääkonttorilla ja investoinut myös sen kehittämiseen. Vuonna 2008 avautui uusi näyttely- ja asiakaspalvelukeskus. Siihen kuuluu yrityksen koulutuskeskus, jossa yhteistyökumppaneille annetaan huoltokoulutusta. 

Asiakaspalvelukeskusta rakennetaan vuosituhannen vaihteessa.

Tutkimus- ja kehitystyö nousi korvaamattoman tärkeäksi yrityksen sisällä ja tulevaisuuden projekteja ja menetelmiä haluttiin hallita paremmin. Tästä syystä PÖTTINGER hankki itselleen pääomistuksen Grieskirchenissä sijaitsevasta TIZ:istä (Technology and Innovation Centre), joka avattiin yrityksen toimitilojen vieressä vuonna 2004. Heinz Pöttinger kuoli vuonna 2014. Hän oli kolmannen sukupolven viimeinen edustaja. Yrityksen investoinnit jatkuivat hänen tyylillään: Grieskirchenin toimistorakennus remontoitiin ja laajennettiin vuonna 2015. Vuotta myöhemmin tehtiin lisäinvestointeja kahden kokoonpano- ja logistiikkahallin rakentamiseen, ja lisäksi uuden varaosalogistiikkakeskuksen peruskivi muurattiin juhlallisissa menoissa naapurikaupunki Taufkirchenissä.  

Uudenaikainen varaosalogistiikkakeskus Taufkirchenissä, Ylä-Itävallassa

Vuonna 2015 alkoi myös yrityksen itse suunnittelemien pyöröpaalainten valmistus. Erityisesti IMPRESS-pyöröpaalaimiin kehitetty Perfect Flow -rehunvirtauskonsepti esiteltiin ensimmäistä kertaa maatalousyleisölle. 

IMPRESS-pyöröpaalaimissa rehu virtaa takuuvarmasti.

Tämän jälkeen johtoportaassa tapahtui useita muutoksia. Kun Klaus Pöttinger jätti johtajan paikkansa vuonna 2016 ja Heinz Pöttinger siirtyi hallituksen jäseneksi vuonna 2018, on johdossa toiminut yrityksen työntekijöistä koostuva viisihenkinen johtoryhmä. Gregor Dietachmayr (johtoryhmän puheenjohtaja ja myynti-, markkinointi- ja palveluvastaava), tohtori Markus Baldinger (tutkimus, kehitys ja digitalisaatio), Jörg Lechner (tuotanto, materiaalihallinta), Herbert Wagner (henkilöstöasiat ja IT), Wolfgang Moser (talous ja yrityksen laatujärjestelmät). 

Huhtikuun 2020 lopussa pidettiin juhlava uuden tehtaan peruskiven muuraustilaisuus naapurikylä St. Georgenissa, missä aletaan valmistaa pyöröpaalaimia ja kookkaita karhottimia.   

Meidän on vastattava valtaviin haasteisiin - erityisesti ilmastonmuutokseen - ja otettava haltuun työtä tehostava digitalisaatio ja tekoäly sekä selvittävä pandemioiden kurimuksessa. Maatalouden tulevaisuus on tiivisti sidoksissa näihin tekijöihin, koska jokainen meistä tarvitsee maataloutta. Tämä onkin ollut PÖTTINGER:in työtä kuvastava iskulause jo useita vuosia, ja sillä on haluttu tuoda maataloudelle sen ansaitsemaa tunnustusta ja arvostusta. Digitalisaatio ja tekniset prosessit ovat ajaneet maatalousalaa eteenpäin jo pitkään.

Digitalisaatio

Jos nykyinen trendi jatkuu, yhä harvemmat viljelijät ja yrittäjät hoitavat pinta-alaltaan entistä suurempia maatiloja. Tämä on mahdollista ainoastaan itsenäisesti toimivien, sääolosuhteet huomioon ottavien maatalouskoneiden avulla, ja vaatii koneiden sähköistämistä ja menetelmiä, joilla kasvusto ja maan vesitalous pidetään kunnossa. PÖTTINGER-hengen mukaisesti yritys on aloittanut työn tulevaisuuden eteen jo pitkän aikaa sitten. 150 vuoden teknisellä yrittämiskokemuksella PÖTTINGER on täysin varustautunut ottamaan vastaan tulevaisuuden suuretkin haasteet. "Kunnioita eilistä - ole tulevaisuus" on viidennen yrittäjäsukupolven tunnuslause. He katsovat eiliseen kiitollisina ja ovat lähtöviivalla kohti menestyksekästä tulevaisuutta.

Pöttinger-perheen viides sukupolvi